Toiminimen konkurssi eli luonnollisen henkilön konkurssi
Ns. toiminimen konkurssissa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiva henkilö asetetaan henkilökohtaisesti konkurssiin toiminimen haltijana. Oikeampi termi onkin luonnollisen henkilön konkurssi, sillä toiminimi ei ole yrittäjänä toimivasta henkilöstä irrallinen kokonaisuus ja luonnollinen henkilö voidaan asettaa konkurssiin, vaikka tämä ei toimisikaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Luonnollisen henkilön konkurssissa kaikki velallisen ulosmittauskelpoinen omaisuus kuuluu konkurssipesään. Konkurssipesään kuuluvat siis sekä yritystoimintaan liittyvät että yksityistalouden varat, kuten pankkitilit, asunnot, kiinteistöt, osakkeet ja osuudet kuolinpesissä. Konkurssin alkaessa velallinen menettää määräysvaltansa konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen ja määräysvalta siirtyy konkurssipesää hoitamaan määrätylle pesänhoitajalle.
Konkurssipesään ei kuulu sellainen omaisuus, jota ei voida ulosmitata. Toisin sanoen esimerkiksi vähäarvoiset henkilökohtaiset työvälineet ja tavanomainen koti-irtaimisto eivät kuulu konkurssipesään. Omaisuus, jonka velallinen saa konkurssin alkamisen jälkeen tai tulo, jonka velallinen ansaitsee konkurssin alkamisen jälkeen, eivät myöskään kuulu konkurssipesään. Niihinkin voidaan kuitenkin kohdistaa normaaleja ulosmittaustoimenpiteitä myös ennen konkurssin alkamista syntyneiden velkojen maksamiseksi. Todettakoon, että saatavat, jotka ovat perusteeltaan syntyneet ennen konkurssin alkamista, kuuluvat kuitenkin konkurssipesään (ml. ennen konkurssin alkamista mahdollisesti ansaitut palkkatulot).
Luonnollisen henkilön konkurssissa käsitellään myös kaikki velallisen velat, olivat ne sitten yritystoimintaan liittyviä tai esimerkiksi asuntolainaa. Konkurssimenettelyssä konkurssipesään kuuluva omaisuus muutetaan rahaksi ja konkurssimenettelyn kustannusten jälkeen jäljelle jäävä summa jaetaan velkojille. Useimmiten varoja on kuitenkin niin vähän, että ne eivät riitä edes konkurssimenettelyn kustannuksiin, jolloin konkurssi raukeaa varojen puutteessa eikä velkojille kerry lainkaan jako-osuuksia. Velallinen ei konkurssin seurauksena vapaudu veloista miltään osin, vaikka konkurssissa ei kertyisikään veloille täyttä suoritusta.
Kenties merkittävin elämää hankaloittava yksittäinen seuraus luonnollisen henkilön konkurssissa on se, että kaikki pankkitilit menevät välittömästi konkurssin alettua kiinni ja tileillä olevat varat kuuluvat konkurssipesään. Myöskään pankkikortteja ei voi siis enää konkurssin alettua käyttää. Velallisen tuleekin pääsääntöisesti avata itselleen uusi tili, jolle ohjata konkurssin alkamisen jälkeen kertyvät tulonsa. On mahdollista, että pesänhoitaja palauttaa velalliselle jossakin vaiheessa käyttöoikeudet jo olemassa oleviin konkurssipesään kuuluviin tileihin, mutta tämä ei useimmiten ole aivan heti mahdollista.
Luonnollisen henkilön konkurssissa konkurssipesästä voidaan lain mukaan maksaa velalliselle ja hänen elatuksensa varassa oleville henkilöille avustusta, jos heidän toimeentulonsa ei ole muuten turvattu. Avustuksen maksaminen konkurssipesästä on kuitenkin hyvin harvinaista jo siitäkin syystä, että avustuksen maksamiseksi pesässä on oltava varoja. Pesänhoitaja voi myös sallia velallisen jatkaa asumista konkurssipesään kuuluvassa asunnossa. Avustusta myönnettäessä otetaan huomioon velallisen ansaintamahdollisuudet ja hänen aktiivisuutensa pesän selvittämisessä sekä konkurssipesän mahdollisuus suorittaa avustusta. Mikäli velallinen voi hankkia toimeentulonsa muualta tai pesä on varaton, avustusta ei siis makseta. Lähtökohtana avustuksen määrälle pidetään toimeentulotukena maksettavaa rahamäärää. Avustusta voidaan myöntää enintään konkurssin alkamista seuraavien kuuden kuukauden ajalta.
On myös syytä huomata, että konkurssissa olevan luonnollisen henkilön kelpoisuutta toimia tietyissä tehtävissä on rajoitettu. Konkurssissa oleva henkilö ei esimerkiksi voi toimia osakeyhtiön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana. Toimimiskelpoisuuden rajoitus kestää konkurssin alkamisesta siihen saakka, kunnes velallinen on vahvistanut pesäluettelon oikeaksi, kuitenkin enintään neljä kuukautta, ellei ko. toimea tai tehtävää koskevassa laissa toisin säädetä.
Yksityisenä elinkeinonharjoittajana yritystoimintaa harjoittavat ovat konkurssitilanteessa olennaisesti erilaisessa asemassa kuin esimerkiksi osakeyhtiön kautta toimivat yrittäjät. Osakeyhtiön konkurssissa yrittäjä vastaa veloista henkilökohtaisesti vain, mikäli yrittäjä on nimenomaisesti antanut takauksia tai pantannut omaisuuttaan osakeyhtiön velkojen vakuudeksi. Yritystoimintaa aloitettaessa ja yritysmuotoa valittaessa onkin syytä kiinnittää muiden seikkojen ohella huomiota myös siihen, mitä tapahtuu, jos yritystoiminta ei menestykään odotetusti ja velallinen ajautuu konkurssiin.
Mikäli toiminimiyrittäjä velkaantuu, tähän on syytä reagoida ajoissa konkurssin välttämiseksi ja olla yhteydessä esimerkiksi oikeusaputoimistojen yhteydessä toimivaan maksuttomaan talous- ja velkaneuvontaan. Lain edellytysten täyttyessä velalliselle on mahdollista myöntää yksityishenkilön velkajärjestely, joka on konkurssia huomattavasti kevyempi ja edullisempi vaihtoehto.
Jesper Enlund
asianajaja