Hallituksen esityksessä HE 51/2025 vp esitetään uutta määräaikaa avio-oikeuden vanhentumiselle
Avioliittolain (234/1929) mukaan avioliiton päätyttyä voidaan toimittaa ositus puolisoiden avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Ositus on toimitettava, mikäli toinen osapuoli sitä vaatii.
Ositusta koskevissa säännöksissä on nykyisellään merkittävä aukko: avioliittolaki ei sisällä säännöstä siitä, milloin puolisoiden välinen ositusvaade, eli oikeus vaatia avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositusta, lakkaa. Toisin sanoen, laissa ei nykyisellään ole asetettu määräaikaa osituksen toimittamiselle. Ositusvaade ei siten nykyisen avioliittolain mukaan lähtökohtaisesti lainkaan vanhene, ja ositusta voidaan vaatia pitkänkin ajan kuluttua avioliiton päättymisestä. Tämä on voinut johtaa hankaliin perintöoikeudellisiin tilanteisiin erityisesti, jos avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on ajan kuluessa muuttunut tai se on sekoittunut muuhun omaisuuteen.
Osituksen toimittamisen ajalliseen rajoittamattomuuteen ja sen aiheuttamaan ongelmalliseen oikeustilaan saattaa ensi vuonna tulla muutos. Hallituksen esityksessä HE 51/2025 vp nimittäin esitetään uutta määräaikaa avio-oikeuden vanhentumiselle. Hallituksen esityksen keskeinen ehdotus on, että avio-oikeus vanhentuisi kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisen avioeroa tai avioliiton kumoamista koskevan päätöksen antopäivästä. Lakien esitetään tulevan voimaan 1.4.2026.
Hallituksen esityksen tavoitteet ovat seuraavat:
”Esityksen yhtenä tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa säätämällä avioliitosta juontuville varallisuusoikeudellisille oikeuksille selvät vanhentumisajat. Sääntelyn tavoitteena on luoda määräaika, jonka jälkeen puoliso voi olla varma, että entinen aviopuoliso tai hänen perillisensä eivät enää voi esittää vaatimuksia hänen omaisuuttaan kohtaan. (s. 12)
Esityksen toisena tavoitteena on helpottaa osituksen toimittamatta jättämisestä johtuvien hankalien perintöoikeudellisten tilanteiden selvittämistä. Esitetyllä sääntelyllä pyritään siihen, että kuolinpesän osakkailla tai pesänselvittäjällä ei ole jatkossa tarvetta etsiä vanhaa osituskirjaa tai pyrkiä tavoittamaan vainajan entisiä aviopuolisoita, jos avioerosta tai avioliiton kumoamisesta on yli 10 vuotta.” (s.13)
Avio-oikeuden vanhentumista koskeva sääntely olisi edellä luetelluista tavoitteista ilmenevin perustein tervetullut ja tarpeellinen uudistus. Esitetyn uudistuksen myötä osituksen toimittaminen ei lähtökohtaisesti voisi enää pitkittyä yli 10 vuotta, ellei avio-oikeuden vanhentumista katkaise hakemalla pesänjakajaa. Vaihtoehtoisesti esitetään myös, että puolisot voisivat keskenään sopia muustakin kuin esitetystä lain mukaisesta 10 vuoden vanhentumisajasta. Tällainen sopimus olisi tehtävä kirjallisesti, kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamana sekä rekisteröimällä se DVV:lle tai Ahvenanmaan valtionvirastoon.
Mitä tämä uudistus sitten käytännössä tarkoittaa niiden osalta, joiden avioliitto on jo päättynyt, mutta ositusta ei ole toimitettu? Esitys sisältää viiden (5) vuoden siirtymäajan, jolla esitetään, että jo aikaisemmin päättyneiden avioliittojen osalta puolisojen käytettävissä on vähintään viiden vuoden määräaika osituksen toimittamiselle tai osituksen lykkäämistä koskevan sopimuksen tekemiselle. Esitetyn uudistuksen myötä määräajan umpeuduttua entinen puoliso ei myöskään enää ole puolison kuolinpesän osakas, elleivät puolisot ole edellä kuvatusti sopineet muusta määräajasta tai ellei vanhentumista ole katkaistu.
Onko ositus vielä tekemättä? Pian sen toimittamiselle voi olla määräaika, mikäli esitetty lakiehdotus tulee voimaan. Toimistomme perhe- ja jäämistöoikeuden asiantuntijat avustavat mielellään ositukseen liittyvissä kysymyksissä ja osituksen toimittamisessa.
Voit ottaa yhteyttä puhelimitse 050 598 8176 tai sähköpostitse toimisto@lakipihlaja.fi. Voit myös ottaa yhteyttä suoraan nettisivuillamme täytettävällä lomakkeella: https://lakipihlaja.fi/yhteystiedot/
OTM Oona Malinen